Mega Express Four

Mega Express Four (ent. Superfast II) on nopea ropax-alus, joka oli Superfast-varustamon toinen uudisrakennus. Vuosina 2003–2006 alus liikennöi Tasmaniaan, minkä jälkeen se myytiin Corsica Ferries Sardinia Ferriesille.

1990-luvulla Kreikan ja Italian välisessä liikenteessä käytettiin vanhoja ja pienehköjä autolauttoja. Merireitin kysyntä kuitenkin kasvoi, kun Balkanin kautta kulkeminen ei sotien takia ollut mahdollista. Vuonna 1993 Attica-merenkulkukonsernin Panagopoulos-suku perusti Kreikan ja Italian väliseen liikenteeseen uuden Superfast-varustamon.

Superfast tilasi Bremerhavenin telakalta kaksi ensimmäistä lauttaansa, sisaralukset Superfast I:n ja Superfast II:n. Alukset olivat ensimmäisiä uuden sukupolven nopeita matkustaja-autolauttoja, joissa yhdistyivät pienten pika-alusten nopeus ja suurempien lauttojen kapasiteetti sekä säänkestävyys. Aluksille suunniteltiin myös mukavat matkustajatilat palveluineen: esimerkiksi aurinkokannelle toteutettiin uima-allas.

Superfast II aloitti liikenteen kesäkuussa 1995, ja se asetettiin Kreikan ja Italian väliselle Patras—Ancona-reitille. Linjaparina toimi noin kaksi kuukautta aiemmin valmistunut sisaralus Superfast I.

Uuden aluskonseptin menestyksen myötä Superfast-varustamo tilasi kolmannen ja neljännen Superfast-aluksen. Myös kilpaileva Minoan Lines tilasi samantyyppisiä aluksia.

Superfast III:n ja IV:n valmistuttua vuonna 1998 Superfast I ja II siirrettiin Patras—Igoumenitsa—Bari-liikenteeseen. 2000-luvun alkuvuosina Superfastille valmistui kahdeksan sisaraluksen sarja, jolloin ensimmäiset neljä laivaa myytiin pois laivastosta. Superfast II myytiin vuonna 2003 Australiaan Spirit of Tasmanialle, joka oli jo edellisvuonna ostanut Superfast III:n ja IV:n.

Aiemmin hankitut Superfast III ja IV oli nimetty Spirit of Tasmania II:ksi ja I:ksi, joten Superfast II:sta tuli Spirit of Tasmania III. Alus telakoitiin Tasmanian Hobartissa, jossa keskipitkää yläkantta jatkettiin ennalta rakennettulla miehistöhyttiosastolla. Samalla aurinkokannen uima-allas purettiin. Superfastin punainen kylki säilytettiin, mutta kylkitekstiksi maalattiin Spirit of Tasmania. Korsteenia koristaneiden siivekkeiden kärjet poistettiin.

Spirit of Tasmania I ja II liikennöivät varustamon pääreitillä Tasmanian Devonportista Melbourneen, joten uudella Spirit of Tasmania III:lla aloitettiin uusi pitkä linja Devonportista Sydneyyn. Liikenne käynnistyi telakointien jälkeen tammikuussa 2004, mutta reitti lopetettiin kannattamattomana jo elokuussa 2006.

Spirit of Tasmania III myytiin noin 65 miljoonalla eurolla Corsica Ferries Sardinia Ferries -varustamolle, joka nimesi aluksen Mega Express Fouriksi. Saavuttuaan Välimerelle lokakuussa 2006 Mega Express Four siirtyi Genovan telakalle, jossa alus maalattiin Corsica Ferriesin keltaiseen väritykseen ja korsteenin siivekkeet purettiin kokonaan. Mega Express Four aloitti Corsica Ferriesin reittiliikenteen marraskuussa 2006.

Tammikuussa 2007 alus telakoitiin Kreikassa, jossa superstruktuuria pidennettiin rakentamalla alkuperäinen avoin peräkansi täysmittaisiksi sisätiloiksi kolmen kannen mitalta. Rahtikannen tilalle rakennettiin matkustajatiloja ja uusi hyttiosasto. Lisäksi perään rakennettiin pyöreä maisemaportaikko, jollainen on myös Mega Expressin ja Mega Express Twon perässä.

Keväällä 2021 Mega Express Four liikennöi väliaikaisesti Irish Ferriesin rahtaamana ylimääräisenä rahtialuksena Dublinin ja Holyheadin sekä Dublinin ja Cherbourgin välisiä reittejä, minkä jälkeen se palasi Corsica Ferriesin liikenteeseen.